Lauantaina meillä pidettiin ehkä kesän odotetuimmat sekä haikeimmat juhlat -- nimittäin mun farewell party eli läksiäiset. Kaikki mun kaverit kokoontuivat yhteen ja vietettiin viimeinen ilta yhdessä ennen mun tulevaa vuotta Texasissa.
Kyseinen ilta onnistui omasta ja kuuleman mukaan muiden mielestä paremmin kuin oli odotettu; sää oli mitä parhain, tarjoilut katosi pöydältä nopeasti ja parhaimmillaan kolmenkymmenen hengen porukka löysi hyvin yhteisen sävelen. Jätin esille kameran johon kaikki sai tallentaa muistoja mun läksiäisistä, ja aamulla oli hauska katsoa yli kahdensadan kuvan saldoa ja valita niistä parhaimmat tänne blogiin julkaistavaksi! Vaikka Amerikan lippu olikin suurimassa osassa kuvista väärin päin, välittyy niistä ilo ja kesäinen ilta josta tulee väkisinkin hyvä mieli.
Kyseiset juhlat sai mut tajuamaan kuinka upeita ystäviä mulla on. Sain heiltä valokuvakirjan joka oli täynnä kuvia meistä yhdessä ja mun pöydälle kerääntyi korkea kasa Fazerin suklaata. Vaikka luulin että ilta ajan myötä kääntyy surun puoleen, ei kyyneliä näkynyt lähes lainkaan -- tulenhan mä sieltä 10 kuukauden päästä takaisin! Vaikka kyllähän noita tulee ihan hullu ikävä, oikeasti.
Nyt mulla on matkalaukussa ja mielessä kasa muistoja mitkä muistuttaa mun parhaista kavereista koko matkan ajan. Vaikka mulla alkaa uusi elämä Jenkeissä, ei se voita tätä koti-Suomea koskaan.
Nyt on mun aika lähteä seikkailulle jota oon odottanut lähes viisi vuotta. Matkalaukku pitää vielä saada lopullisesti suljettua ennen lähtöä ja pitää viettää viimeiset hetket perheen ja ystävien kanssa.
Viimeviikolla selätin 39 asteen matkakuumeen ja nyt kun lähtöön on enää 4 päivää, on jännitys jo alkanut lähestymään ja yöunet jäänyt vähäisiksi. Näistä kaikista huolimatta odotan lentokoneeseen astumista enemmän kuin mitään muuta! Kohta mä lähden!
Ida
