Ekan kuukauden aikana oon...

 .. Tavannut mun perheen lentokentällä // Tutustunut mun kotiseutuun // Cece <3

Mun perhe täällä tykkää käydä ulkona syömässä ja ravintoloissa käyminen on muutenkin täälläpäin tosi yleistä. Osa mun kavereista sanoo että heidän perhe ei tee kotona lainkaan ruokaa!

Käytiin pari viikkoa sitten Nasan Space Centerissä Houstonissa. Oon itse kiinnostunut kaikista tommosista avaruusjutuista ja siks Space Centerin näkeminen oli tosi mielenkiintonen kokemus! // Ensinäkemän mun tulevasta koulusta sain Fishcampilla kesäloman lopulla. Fishcamp on tarkotettu täällä Freshmaneille eli koulun nuorimmille, mut mä menin sinne mun siskon mukana ihmettelemään. // Yks yö yritettiin metsästää tähdenlentoja mut tulos oli vaan nukahtaminen ulos ja miljoona hyttysenpistosta.

Viikko sen jälkeen kun olin saapunu tänne oli mun Welcome Party! Mun perhe täällä oli kutsunut kaikki niiden lähimmät sukulaiset tänne mua moikkaamaan. Leivoin pitkästä aikaa korvapuusteja, ja ne onnistui paremmin mitä kuvittelin! Mä kun en mikään huippu ruuanlaittaja oo.

Käväisin mun hostäidin kanssa ruokakaupassa ihan mielenkiinnon vuoksi. Koko ei eronnut mitenkään Suomen Prismasta, mutta täällä kaupoissa on niin paljon tavaraa ja väkeä että eksyminen oli mullakin lähellä! Lisäksi täällä ei ostoksia pakata itse vaan työntekijät tekee sen sun puolesta. 

Kesäloman lopulla otettiin äkkilähtö Galvestoniin mikä on rantakaupunki Texasin kaakkoispuolella. Noin tunnin ajomatkan jälkeen mua odotti paikanpäällä suuret vesipuistot sekä näiden mielestä ei-niin-kaunis uimaranta. Unohdin laittaa vähän tavallista paksumman aurinkorasvakerroksen ja lähdön alkaessa näin peilistä kokonaan palaneen naaman sekä olkapäät. :-)Mä suomityttö kun en oo tottunut 40 asteen lämpöön.

Värjäsin mun hiukset tummiksi noin kuukausi ennen lähtöä - tässä ne on nyt! // Koin mun elämäni ensimmäisen manikyyrin toisen Suomivaihtarin sekä hänen hostäidin kanssa // kauneushetki äidin ja siskon kaa

American breakfast // Mun elämäni ensimmäinen soft pretzel! Nää ihmetteli suuresti et miks en oo koskaan maistanu näitä. // Finnish "breakfast" !

Mun host-serkun 5v synttäreillä // Taidemuseossa Houstonissa

Mun vaihtarikaverin perheen koirat on maaaailman sulosimpia!! // Mun hostäidin äiti osti mulle Houstonin jenkkifutisjoukkueen paidan 

Vihdoin myös koulu alkoi! Eka päivä oli super jännittävä ja jouduin kirjaimellisesti juoksemaan luokasta luokkaan. Vaikka keräsinkin katseita kun seikkailin käytävillä kartan kanssa, pääsin aina ajoissa perille! // Us History on kurssi joka tuottaa mulle tällä hetkellä haastetta // Koulutarvikeostoksilla. Mihin opettajat tarvii nenäliinoja, pattereita, laastareita tai ilmanraikastimia??

Hostäiti leipoi nää meille ekan koulupäivän jälkeen // Uutta kokeiluun - nimittäin suomalainen näkkileipä. Nää tykkäs kauheesti ja pisti jo ostoslistalle uutta pakettia varten! // Mä ja Jenna cheerharkoissa. Päätin ihan huvin vuoks mennä kokeilemaan myös sitä mut jäin sivuun kun rohkeus ei riittänyt takaperinvolttien tekoon :-D

Koin mun elämäni ensimmäisen hurrikaanin. Siitä on postaus tässä alempana mut sanon vaan että olipahan kokemus! Eikä se vielä oo edes ohi. // Tylsistynyt Ida viidettä päivää sisällä

Täällä alkaa sadepilvet pikkuhiljaa häipymään ja myös aurinko tuli esiin viikon jälkeen. Lähdetään huomenna näiden lake houselle n. 4 tunnin päähän, toivottavasti siellä ei oo Harvey tehnyt tuhoja!

Ida

Kokemus jonka ei pitänyt kuulua mun vaihtovuoteen

Oon tällä hetkellä Texasissa, tarkemmin Pearlandissa mun kotona ja ollaan pysytty lähes koko viikonloppu visusti sisätiloissa lukkojen takana — täällä pyörii nimittäin hurrikaani Harvey joka on uutisten mukaan suurin trooppinen hirmumyrsky yli 10 vuoteen.

Tän viikonlopun aikana mun puhelin on täyttynyt tulva- ja tornadovaroituksista sekä viesteistä kotiväeltä ja kavereilta. Haluun vaan sanoa: kaikki täällä meilläpäin on hyvin.

Kotona Suomessa mun perhettä ja kavereita pelottelee ehkä vähän liiotellut uutiset sekä kuvat. Vaikka tää hurrikaani onkin pahempi mitä kukaan osasi odottaa, on se pahimmillaan ollut onneksi vaan tosi kaukana mun asuinalueesta. Me ollaan täällä vaan pelätty uima-altaan tulvimista sekä palmunlehtien katkeamista, kun jossain muualla ihmiset pakenevat alakerrassa nousevaa vettä katolle ja toivovat ettei tornado kaada puita talojen tai autojen päälle. Osa on ollut jo päiviä ilman sähköä kun meillä sähköt vaan pätkäisi eilen illalla. 

Vaikka me ollaankin tähän mennessä vältytty vaaralta, en sano ettei tilanne missään täällä olisi vaaraton. Hurrikaani alkaa laantumaan heti kun se saapuu mereltä rannikolle: se oli aluksi tasoa 4, nykyään enää 1. Rannikolla olleet kaupungit jotka sijaitsivat hurrikaanin kulkureitillä on kokenut yli 60m/s tuulia sekä rankkaa sadetta ja ukkosmyrskyjä. Tänne Houstonin kaakkoispuolelle se ei missään vaiheessa noin voimakkaana yltänyt. 

Aluksi mua ei pelottanut ollenkaan: oli itseasiassa aika hauskaa katsella ikkunasta tosi voimakasta sadetta ja salamointia. Meidän talon taakse ilmestyi yhden yön aikana järveä vastaava lätäkkö ja koulu peruttiin perjantailta sekä maanantailta.

Kun lauantaina seurattiin uutisia ja kuultiin että hurrikaanin suunta onkin kääntynyt meitä päin, alkoi mua ensimmäisen kerran hieman mietityttää. Kun tänäaamusti heräsin ja mun host-äiti näytti kuvia meidän tulvivasta naapurustosta ja siitä mitä hurrikaani on täälläpäin aiheuttanut, aloin mäkin jo vähän pelkäämään. 

Ollaan tällä hetkellä "jumissa" meidän naapurustossa, koska sen ulkopuolella tiet jo tulvii ja autoja on jäänyt jumiin. Meidän talon ympärillä tiet ei ole vielä täyttynyt vedestä, mutta mun perhe täällä on varautunut jo siihen että vettä alkaa hivuttautumaan sisätiloihin. 

Meillä on käynyt tosi hyvä tuuri tän myrskyn suhteen, sillä meidän koti sekä kaikki läheiset on välttynyt tuhoilta. Joissain toisella puolella Houstonia tai Texasia, tai jopa meidän kaupunkia asiat on toisin. 

Me seuraillaan täällä tilannetta ja toivotaan että Harvey alkais jo rauhottumaan. Seurailkaa uutisia, niin mekin tehdään! Kaverit ja perhe Suomessa, me ollaan turvassa. Ja vaihtarikaverit täällä päin, Stay Safe!! ❤

New York through phone

Yhdeksän päivää sitten jätin koti-Suomen taakse ja lensin kohti yhtä mun unelmaa —  nimittäin vaihtovuotta, mutta ensin pääsin jakamaan New Yorkin kadut kahdeksan miljoonan muun ihmisen kanssa.
Keskiviikkoaamuna 2.8 meitä lähti kaksi poikaa ja neljä tyttöä Tukholman kautta Newarkiin, ja tän kyseisen porukan kanssa me vietettiin kaikki neljä päivää yhdessä. Meitä odotti hotellilla monta muuta vaihtaria, jotka olivat lähteneet kotimaastaan jo aikaisempaa; me ei siis oltu hotellilla kuudestaan, vaan saatiin jutella monen muun ulkomaalaisenkin vaihtarin kanssa. Hotelli missä me periaatteessa vaan nukuttiin oli sopiva juuri tollaiselle reissulle, missä suurin osa ajasta vietetään hotellihuoneen ulkopuolella. New Yorkissa me vietettiin kolme päivää joista jokainen oli erilainen.

Lähtötunnelmat oli alussa tosi vaihtelevat. Lentokentälle saapuminen oli yksi jännittävimmistä hetkistä mitä oon tähän mennessä kokenut! Kun olin sanonut perheelle heipat ja päässyt juttelemaan mun uusille vaihtarikavereille, katosi jännitys heti ja meillä oli hauskaa jo lentokentällä.

Tunnelma oli aika huikea kun päästiin ensimmäisen kerran Manhattanille! En ollut ikinä päässyt niin korkeiden rakennusten viereen. // Käytiin kahtena päivänä syömässä lounas Grand Central Stationilla, joka oli täynnä ihmisiä. Jonot kuitenkin etenivät nopeasti eikä ruuan saamisessa kestänyt varttia kauempaa. Ruokapaikkasuositus: Shake Shack! Myös hostperheen mukaan yks parhaimmista pikaruokapaikoista.

Ensimmäinen kunnollinen päivä Amerikassa me vietettiin New Yorkin Upper Manhattanilla. Hello, Upper East Siders! Päästiin bussin ja oppaan mukana kiertelemään ympäri Time Squarea, isoja puistoja ja muita kuuluisia nähtävyyksiä. Vaikka välillä valitettavasti osuttiinkin pahimpaan ruuhkaan ja bussi ei puolessa tunnissakaan liikkunut eteenpäin metriä enempää, kuultiin me paljon hauskoja faktoja New Yorkista ja jotkut sai nukuttua pois univelkojansa. Päivän päätteeksi saatiin pari tuntia vapaa-aikaa ja me tytöt suunnattiin heti Time Squaren kaupoille. Se paikka oli ihan uskomaton!

"Amerikassa on kaikki isompaa" on varmasti tuttu lause meille kaikille. Voin jo viikon jälkeen sanoa, että tohon on aika helppo samaistua kun edes kerran täällä pääsee vierailemaan! New Yorkissa kauppoja vaan tulvi ja niiden kokokaan ei ollut pienimmästä päästä: päätettiin nopeasti käväistä Forever 21 ja huomattiin että siellä olikin neljä kerrosta.

Tokana päivänä aloitettiin kierros taas lounaalla Grand Central Stationilla. Sen jälkeen päästiin käymään Frendien ja Carrie Bradshawin talolla, jotka sijaitsee Lower Manhattanilla.

Ajettiin bussilla myös Brooklyniin jossa nähtiin kuuluisa Brooklyn Bridge, Manhattan kaukoetäisyydeltä sekä vapaudenpatsas vielä kauempaa. Lähtiessä osuttiin pahaan ruuhkaan ja siellä vietettiin lähes tunti liikkuen hitaasti eteenpäin kohti keskustaa. Ajettiin China Townin ohi ja käväistiin nopeasti WTC- tornien muistopaikalla, joka oli todella kaunis. Vapaa-ajalla kierrettiin Lower Manhattanin kaupat läpi ja käytiin syömässä meksikolaisessa ravintolassa SoHossa (ainoa ravintola mikä löytyi lähes puolen tunnin etsimisseikkailun jälkeen!). 

Kolmantena päivänä haettiin lounas Whole Foods -kaupasta ja suunnattiin piknikille puistoon, jonka jälkeen ajettiin Newarkiin todella isoon kauppakeskukseen. Vaikka mua kiellettiin ostamasta paljon tavaraa New Yorkista, oli tätä ohjetta aika vaikea noudattaa yli kahdensadan kaupan keskellä. 

Kolmantena päivänä oli myös aika pakata kamat matkalaukkuun ja saada se painamaan 23 kiloa uusine ostoksineen. Mun matkalaukku painoi lähtiessä 400 grammaa alle sallitun määrän, joten sain huokaista helpotuksesta jättäessäni sen seuraavana päivänä check-in:iin!

Neljäntenä päivänä lähdettiin pienissä porukoissa kohti Newarkin lentokenttää ja sitten kohti isäntäperheitä. Oli haikeaa hyvästellä kaverit joiden kanssa vietin noi neljä päivää, mutta kaikki odottivat niin paljon pääsyä uusiin koteihinsa, että heipat jäi loppuviimeksi aika lyhyiksi!

Oon nyt turvallisesti perillä Pearlandissa ja kaikki on täällä todella hyvin! Ollaan tehty mun perheen kanssa vaikka mitä ja lomaa on vielä viikko jäljellä. Vaikka mua alkaakin väsyttää täällä jo yhdeksältä illalla ja englannin kieli on välillä hankala saada sujumaan, oon todella onnellinen että oon täällä nyt ja saan viettää mun tulevan vuoden näin hienossa paikassa.

Ida