Vaihtarin Joulu

Me tehtiin vaikka mitä joulujuttuja täällä marraskuun lopusta alkaen, mutta mulle ei vaan missään vaiheessa herännyt yhtään joulumieltä. Se johtui varmaan siitä, että en saa viettää sitä mun oman perheen kanssa Suomessa, niinkuin oon 16 vuoden ajan tehnyt. Jouluaattona en herännyt riisipuuron tuoksuun ja televisiosta ei tullut joulupukin kuumalinjaa. Ei ollut joulusaunaa tai lumiukkoa, lumesta ei ollut tietoakaan ja perheenjäsenet näin vaan facetimeruudussa.

Mun joulu oli erilainen -- ehkä vähän surullinen -- mutta nautein silti jokaisesta hetkestä, sillä sain kokea jotain, mitä moni mun tuttavista ei osaisi edes kuvitella.

 Käytiin yhdessä kaupungissa täällä Houstonin alueella katsomassa yhden talon takapihaa joka oli auki vierailijoille. Autotallissa oli pieni joulukylä ja takapihalla vähän isompi, vau!

 Meidän talon joulukoristelut // Amerikan muoti on iskenyt muhunkin!!

Myös koulu koristeltiin jouluteemaisesti.

 Meidän talo

 Jouluaattoaamuna tein riisipuuroa (jonka poltin pohjaan) ja edellisenä iltana joulutorttuja. Tällöin todellakin kaipasin äidin apua, sillä tajusin että mä en oo mikään mestari keittiössä. :-D Soitin mun perheelle skypellä ja sain vaihtaa kuulumiset myös mun isovanhempien kanssa pitkästä aikaa.
Koristeltiin myös piparkakkutalot ja katsottiin Joulutarina -elokuva, jonka mun äiti lähetti Suomesta.
Illemmalla käytiin kirkossa ja sen jälkeen mentiin host-äidin tädille viettämään iltaa. 

Obviously tarjolla ei ollut suomalaisia jouluruokia jolloin tuli taas vähän ikävä kotiin, mutta hyvä seura ja hauskat pelit sai mut unohtamaan sen.
25. Joulukuuta mun host-sisko tuli aamulla aikaisin herättämään mut jotta voitaisiin yhdessä avata joulupukin tuomat lahjat. En olis uskonut, että saisin täällä niin paljon lahjoja! Mulla on nyt pöydällä kasa meikkejä ja lahjakortteja ja sukkia ja ties mitä, oon todella kiitollinen!!
Lahjojen avaamisen jälkeen mentiin host-äidin veljelle loppupäiväksi syömään ja avaamaan vähän lisää lahjoja. ;-)

23. joulukuuta ajettiin Houstonissa yhden todella rikkaan naapuruston läpi ja katseltiin jouluvaloja. Talot oli verrattavissa hotelleihin, sillä ne oli ihan valtavia! Tän kyseisen naapuruston asukkaat kuulemma palkkaa ammattilaiset koristelemaan pihat jouluna. Siltä ne näyttikin! ps. ei oltu ainoat jotka päätti lähteä ajelulle -- oltiin jumissa ruuhkassa yli tunti. 

 26. joulukuuta käytiin Houstonissa katsomassa christmas carol -joulunäytelmä. Suomessa ollessani kävin todella paljon teatterissa, joten oli kiva nähdä millainen teatterikulttuuri Amerikassa on. :-)

 Sain mun kavereilta jouluterveisiä Suomesta. Itkua pidätellen luin kaikki kirjeet ja kortit mitä sain, mutta olin niin onnellinen ettei mua ainakaan vielä oo unohdettu! :-D 

Kokonaisuudessaan mun joulu oli yli kuukauden kestävä, kokemusrikas ja ikimuistoinen. Vaikka jäinkin vähän ikävöimään suomalaisia jouluperinteitä, sain elää joulun Amerikkalaisten tavoin enkä vieläkään kadu että olen lähtenyt tälle matkalle. Koti-ikävä ei vieläkään ole esittäytynyt ja nyt lähtee laskenta kotiinpaluuseen, sillä oon ihan kohta puolivälissä mun vaihtovuotta. Paljon on koettu ja paljon on vielä nähtävää. En malta odottaa.

Ida

Kun tajusin että mun pitää joskus palata myös takaisin

Sillon kun saavuin Amerikkaan mulla oli päällä laskuri joka kertoi kuinka monta päivää on kotiinpaluuseen. Parin kuukauden ajan seurasin sitä tiheään tahtiin ja tällöin 10 kuukautta tuntui ikuisuudelta. Voin myöntää että yhdessä vaiheessa halusin lähteä kotiin.

Tää oli sillon, kun noin parin kuukauden jälkeen se tunnettu "alkuinnostus" oli hiipunut ja päivärutiinit oli tullut jo tutuiksi. Sillon, kun tänne iski hurrikaani ja istuin neljän seinän sisällä kaks viikkoa. Mulla ei tällöin ollut myöskään paljon kavereita kenen kanssa viettää aikaa vapaa-ajalla ja mun päivät oli tosi tylsähköjä. Luin yhdestä vaihtariblogista että vaihtarivuoden ensimmäiset 2-3 kuukautta ovat ne tylsimmät. True!
Nyt oon ollut täällä kohta 5 kuukautta. Oon löytänyt niistä "Oh you're from Finland, cool!" -kavereista ne aidot kaverit ja mun futiskausi alkoi vähän alle kuukausi sitten. Ollaan mun perheen kanssa tehty vaikka ja mitä (ihan koko 5 kuukauden ajan!) ja koulu on vieläkin tosi kivaa.
Puuta koputtaen kerron teille että kaikki täällä on mennyt vähän liiankin hyvin. Vaikka eläminen näin kaukaa kotoa onkin yhtä tunteiden vuoristorataa, en silti kaipaa Suomea lähes lainkaan.
Se päivälaskuri josta alussa puhuin on unohtunut ihan kokonaan. Erehdyin vahingossa avaamaan tän kyseisen sovelluksen noin viikko sitten, ja näin että mulla on alle 180 päivää aikaa -tuntuu paljolta, mutta mulle se oli TODELLA vähän! Heräsin silloin todellisuuteen ja tajusin että munhan pitää palata täältä takaisin. Tuntuu todella hassulta ajatella että Amerikka ei edes ole mun alkuperäinen koti, mua odottaa ihan eri elämä Suomessa. Koti-Suomi tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta ja oikeastaan jopa ahdistaa ajatella paluuta. Oon tottunut Amerikkaan ja näiden elämäntapoihin, entä jos en halua palata takaisin? Vaihtarikaverit, do u agree?? :-D Ei sillä etten ikävöisi mun perhettä ja kavereita!!

Kuten oon maininnut, nykyään aika kuluu todella nopeasti. Mun päivät koostuu koulu-harkat-kotiin-nukkumaan -rutiinista ja muulle ei oikeastaan jää aikaa. Meillä on paljon suunnitelmia mun perheen ja kavereiden kanssa ihan kesäkuuhun asti ja ne saavat ajan kulumaan vielä kovempaa. Aattelin jakaa parit kuvat mun puhelimesta, enjoy!

Mun kaverin Julien synttäreillä BJ's Brewhouse nimisessä ravintolassa

 

Lunta Houstonissa ekaa kertaa 8 vuoteen! Mä en tykännyt kun lämpötila laski päivässä 20-asteesta nollaan. Teksasilaiset lähti shortsessa ja suihkusandaaleissa kouluun ja teki lumipalloja paljain käsin. Tuff Guys! Meillä ei oikeastaan ollut myöskään koulua koska opettajat päästi pihalle pelaamaan lumisotaa. Mun brasiliainen kaveri ei ollut koskaan ennen nähnyt lunta, ja hän lähti uimaharkoista uimaan futiskentälle lumeen. :-)´

Näin joulun aikaan oon vastaanottanut tosi monta pakettia mun perheeltä ja kavereilta Suomesta. Kiitti että ajattelette mua, ette tiedä kuinka paljon tälläset yllätykset piristää!! (Kiitos Kt-teipistä ja polvituesta äiti, parhaat joululahjat ikinä!)

Täällä lähes joka ikinen ajaa jonkunnäköistä lava-autoa. Me mentiin viime lauantaina Weimar nimiseen kaupunkiin viettämään Country Christmas mun host-äidin isän sukulaisten luo. En valehtele - pihassa oli 10 tällästä autoa rivissä. Me ajettiin tavallista perheautoa ja ei edes saatu parkkeerata noiden viereen vaan meille oli varattu erillinen alue. :-D

Mä ja Madison futiskuvauksissa :) 

Pari viikkoa käytiin katsomassa The Nutcracker -baletti ja syömässä Italialaisessa ravintolassa. Oli tosi kiva ilta perheen tyttöjen kanssa!

Suomi100 -fiilistelyä itsenäisyyspäivänä. Tänävuonna jäi linnanjuhlat väliin, mutta teinpähän ainakin Suomi-dinnerin (lettuja ja makaroonilaatikkoa) ja perhe täällä tykkäsi kovasti! 

Mulla on huomenna viimeiset finals -kokeet ja sitten alkaa 2 viikon joululoma. Yli 6-tunnin yöunet ja hitaat aamut on ne joita oon kaivannut jo pitkään! Joulu on yks mun lempparipyhistä ja oon todella innoissani Amerikkalaisesta versiosta. Katsotaan mitä se tuo tullessaan :)

Ida