Sillon kun saavuin Amerikkaan mulla oli päällä laskuri joka kertoi kuinka monta päivää on kotiinpaluuseen. Parin kuukauden ajan seurasin sitä tiheään tahtiin ja tällöin 10 kuukautta tuntui ikuisuudelta. Voin myöntää että yhdessä vaiheessa halusin lähteä kotiin.
Tää oli sillon, kun noin parin kuukauden jälkeen se tunnettu "alkuinnostus" oli hiipunut ja päivärutiinit oli tullut jo tutuiksi. Sillon, kun tänne iski hurrikaani ja istuin neljän seinän sisällä kaks viikkoa. Mulla ei tällöin ollut myöskään paljon kavereita kenen kanssa viettää aikaa vapaa-ajalla ja mun päivät oli tosi tylsähköjä. Luin yhdestä vaihtariblogista että vaihtarivuoden ensimmäiset 2-3 kuukautta ovat ne tylsimmät. True!
Nyt oon ollut täällä kohta 5 kuukautta. Oon löytänyt niistä "Oh you're from Finland, cool!" -kavereista ne aidot kaverit ja mun futiskausi alkoi vähän alle kuukausi sitten. Ollaan mun perheen kanssa tehty vaikka ja mitä (ihan koko 5 kuukauden ajan!) ja koulu on vieläkin tosi kivaa.
Puuta koputtaen kerron teille että kaikki täällä on mennyt vähän liiankin hyvin. Vaikka eläminen näin kaukaa kotoa onkin yhtä tunteiden vuoristorataa, en silti kaipaa Suomea lähes lainkaan.
Se päivälaskuri josta alussa puhuin on unohtunut ihan kokonaan. Erehdyin vahingossa avaamaan tän kyseisen sovelluksen noin viikko sitten, ja näin että mulla on alle 180 päivää aikaa -tuntuu paljolta, mutta mulle se oli TODELLA vähän! Heräsin silloin todellisuuteen ja tajusin että munhan pitää palata täältä takaisin. Tuntuu todella hassulta ajatella että Amerikka ei edes ole mun alkuperäinen koti, mua odottaa ihan eri elämä Suomessa. Koti-Suomi tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta ja oikeastaan jopa ahdistaa ajatella paluuta. Oon tottunut Amerikkaan ja näiden elämäntapoihin, entä jos en halua palata takaisin? Vaihtarikaverit, do u agree?? :-D Ei sillä etten ikävöisi mun perhettä ja kavereita!!
Nyt oon ollut täällä kohta 5 kuukautta. Oon löytänyt niistä "Oh you're from Finland, cool!" -kavereista ne aidot kaverit ja mun futiskausi alkoi vähän alle kuukausi sitten. Ollaan mun perheen kanssa tehty vaikka ja mitä (ihan koko 5 kuukauden ajan!) ja koulu on vieläkin tosi kivaa.
Puuta koputtaen kerron teille että kaikki täällä on mennyt vähän liiankin hyvin. Vaikka eläminen näin kaukaa kotoa onkin yhtä tunteiden vuoristorataa, en silti kaipaa Suomea lähes lainkaan.
Se päivälaskuri josta alussa puhuin on unohtunut ihan kokonaan. Erehdyin vahingossa avaamaan tän kyseisen sovelluksen noin viikko sitten, ja näin että mulla on alle 180 päivää aikaa -tuntuu paljolta, mutta mulle se oli TODELLA vähän! Heräsin silloin todellisuuteen ja tajusin että munhan pitää palata täältä takaisin. Tuntuu todella hassulta ajatella että Amerikka ei edes ole mun alkuperäinen koti, mua odottaa ihan eri elämä Suomessa. Koti-Suomi tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta ja oikeastaan jopa ahdistaa ajatella paluuta. Oon tottunut Amerikkaan ja näiden elämäntapoihin, entä jos en halua palata takaisin? Vaihtarikaverit, do u agree?? :-D Ei sillä etten ikävöisi mun perhettä ja kavereita!!
Kuten oon maininnut, nykyään aika kuluu todella nopeasti. Mun päivät koostuu koulu-harkat-kotiin-nukkumaan -rutiinista ja muulle ei oikeastaan jää aikaa. Meillä on paljon suunnitelmia mun perheen ja kavereiden kanssa ihan kesäkuuhun asti ja ne saavat ajan kulumaan vielä kovempaa. Aattelin jakaa parit kuvat mun puhelimesta, enjoy!
Mun kaverin Julien synttäreillä BJ's Brewhouse nimisessä ravintolassa
Lunta Houstonissa ekaa kertaa 8 vuoteen! Mä en tykännyt kun lämpötila laski päivässä 20-asteesta nollaan. Teksasilaiset lähti shortsessa ja suihkusandaaleissa kouluun ja teki lumipalloja paljain käsin. Tuff Guys! Meillä ei oikeastaan ollut myöskään koulua koska opettajat päästi pihalle pelaamaan lumisotaa. Mun brasiliainen kaveri ei ollut koskaan ennen nähnyt lunta, ja hän lähti uimaharkoista uimaan futiskentälle lumeen. :-)´
Näin joulun aikaan oon vastaanottanut tosi monta pakettia mun perheeltä ja kavereilta Suomesta. Kiitti että ajattelette mua, ette tiedä kuinka paljon tälläset yllätykset piristää!! (Kiitos Kt-teipistä ja polvituesta äiti, parhaat joululahjat ikinä!)
Täällä lähes joka ikinen ajaa jonkunnäköistä lava-autoa. Me mentiin viime lauantaina Weimar nimiseen kaupunkiin viettämään Country Christmas mun host-äidin isän sukulaisten luo. En valehtele - pihassa oli 10 tällästä autoa rivissä. Me ajettiin tavallista perheautoa ja ei edes saatu parkkeerata noiden viereen vaan meille oli varattu erillinen alue. :-D
Mä ja Madison futiskuvauksissa :)
Pari viikkoa käytiin katsomassa The Nutcracker -baletti ja syömässä Italialaisessa ravintolassa. Oli tosi kiva ilta perheen tyttöjen kanssa!
Suomi100 -fiilistelyä itsenäisyyspäivänä. Tänävuonna jäi linnanjuhlat väliin, mutta teinpähän ainakin Suomi-dinnerin (lettuja ja makaroonilaatikkoa) ja perhe täällä tykkäsi kovasti!
Mulla on huomenna viimeiset finals -kokeet ja sitten alkaa 2 viikon joululoma. Yli 6-tunnin yöunet ja hitaat aamut on ne joita oon kaivannut jo pitkään! Joulu on yks mun lempparipyhistä ja oon todella innoissani Amerikkalaisesta versiosta. Katsotaan mitä se tuo tullessaan :)
Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti