.. Siihen että mä hyppään lentokoneeseen ja suuntaan kohti New Yorkia.
Yks mun suurimmista unelmista on joskus kävellä ton ihmispaljouden seassa New Yorkin kaduilla ja kokea noi kaikki korkeat rakennukset, puistot ja muut kuuluisat nähtävyydet. Lisäksi mua kiehtoo ihmisten pukeutumistyylit ja se, kuinka ne eroaa meistä suomalaisista.
Yks syy miksi valitsin Exploriuksen mun järjestöksi oli juuri tää New Yorkin soft landing camp. Ihan vaan siksi, että saan kokea sen kaupungin, mutta myös siksi että saan hetken aikaa tottua aikaeroon, saada uusia kavereita ja oppia käyttämään englantia.
Soft landing campilla ollaan neljä päivää, ja sitten suunnataankin kohti isäntäperheitä.
Mä lähden Houstoniin.
Houstonin lentokentällä tapaan mun isäntäperheen, ja heidän kanssa mä lähden Pearlandiin, jossa tuun asumaan kymmenen kuukautta. Pearland on noin 120 tuhannen asukkaan kaupunki, Houstonissa asuu yli 2,2 miljoonaa ihmistä. Odotan niin paljon, että pääsen asumaan noin isoon kaupunkiin ja vielä isomman kaupungin viereen!
Mun vaihtovuosi alkaa 51 päivän päästä. Mulla on kaikki paperihommat valmiina, niistä uupuu enää viisumihaastattelu. Lisäksi on tullut aika lähteä metsästämään tuliaisia! Sen jälkeen lasken enää päiviä lähtöön.
En yleensä ole mikään jännittäjäpersoona, mutta se, että en oikeastaan tiedä mitä mua tulee kohta vastaan, on aika pelottava ajatus! Vaihtariblogien lukeminen ja parin vaihtarin kanssa juttelu on avannut mun ajatusmaailmaa aika paljon, mutta jokaisen vuosi on kuitenkin aina erilainen.
Joka tapauksessa oon odottanut tätä niin kauan, että en ajattele enää melkein mitään muuta kun lähtöä ja sitä tulevaa vuotta! Aika juoksee vaan niin nopeasti.
Ida
Mun vaihtovuosi alkaa 51 päivän päästä. Mulla on kaikki paperihommat valmiina, niistä uupuu enää viisumihaastattelu. Lisäksi on tullut aika lähteä metsästämään tuliaisia! Sen jälkeen lasken enää päiviä lähtöön.
En yleensä ole mikään jännittäjäpersoona, mutta se, että en oikeastaan tiedä mitä mua tulee kohta vastaan, on aika pelottava ajatus! Vaihtariblogien lukeminen ja parin vaihtarin kanssa juttelu on avannut mun ajatusmaailmaa aika paljon, mutta jokaisen vuosi on kuitenkin aina erilainen.
Joka tapauksessa oon odottanut tätä niin kauan, että en ajattele enää melkein mitään muuta kun lähtöä ja sitä tulevaa vuotta! Aika juoksee vaan niin nopeasti.
Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti